Huone 8
Minä huonona unen näkijänä näin unta astrologisesta huoneestani 8 joka on lemppari heti 12 huoneen jälkeen. Huoneessa kasi minulla on valtavat haasteet mutta myös suuri lahja (ps. olen sielunluvultani 8). Unessa näin että kerroin ihmisille ylpeään sävyyn minun 8 huoneesta kuinka hieno se on. Useammalle ihmiselle kävin kertomassa sitä huonetta tavallaan kehuen. Unessa tunnetilat on tärkeitä.
No tämän unen nähtyäni kerroin ystävälleni Liisa Wiikille tästä ja hän vastasi astrologian ammattilaisena näin: ”Haluat sieltä nostaa luurangot ja varjot esiin ja näköjään teet sen ilolla ja ylpeänä julkisesti. Ehkä jotain on nyt noussut siltä ja käsitelty eteenpäin onnistuneesti sulla omassa elämässä. Ja hyvä ollakin ylpeä hienosta kyvystä ja rohkeudesta käsitellä syvää, traumaattista ja vaikeeta 8. huonetta. Pystyt siihen vaikka on superhankala tausta ja kriisit on koettu. Ehkä se kaksosten merkkikin tuo siihen sitä luontaista positiivista kiinnostusta ja innostusta tutkia tätä varjoaluetta ja sitähän sä muutenkin haluat tuoda niitä pimeitä juttuja ja vääryyksiä julki työn kautta.”
Tämä teksti oli kun sieluuni olisi koskettu ja luettu sieluani. Juuri näin asia on kuten Liisa kertoi.
Seuraavana yönä näin ihme ja kumma taas unta ja siinä laitoin verenpunaiset vaatteet ylle (jotka ei yhtään mun tyyliset vaikka kauniit olikin, muistan kaikki yksityiskohdat), ja minun piti leikata ne selästä auki kuten ruumiiden vaatteet on. Minulle oli arkku valmiina joka oli pieni ja ahdas mutta juuri mahduin. Kansi auki minua lähdettiin kuljettamaan jonnekin tietä pitkin, katselin vain taivasta siellä maatessani ja odotin määränpäätä.
Nämä peräkkäiset unet nähtyäni (jotka ei ollut pelkkiä unia vaan kuten todeksi elettyä kokemusta) ymmärrän että jotakin minussa tapahtuu, jokin asia päättyy ja isosti.
Olen tehnyt valtavan valtavan työn itseni ja kauhistuttavien asioiden kanssa menneisyydestäni. Minun 8 huone on haaste ja helvetti mutta olen tehnyt siitä itselleni voiman. Tulen auttamaan paljon ihmisiä sillä viisaudella minkä olen itselleni rakentanut. Olen kokenut lamaannuttavaa kauhua ja sairasta pelkoa elämässäni. Niin pelottavaa että sitä ei moni ymmärrä eikä voi käsitellä.
Minun traumapsykologi joka on viileä ja jäykkä alkaa vääntälehtiä tuolissaan ja huokailla kun käydään minun syvässä päädyssäni.
Mutta kuten toisinaan sanon, elämä on lahja ja vastoinkäymisemme on siunauksemme. Vain niiden kautta sielu kasvaa ja vahvistaa valon määrää.