Kadonneen pojan etsiminen
Tapaus poika joessa.
Tämän keissin kanssa noin 10 kk hyvin intensiivistäkin matkaa on käyty mentorini Nasiiri Ekku Mattilan kanssa. Tilanne nyt 1.10 osittain rauennut ja teimme niinsanotun ”läpimurron” sillä olimme täysin oikeassa paikassa alusta asti ja selvillä tapahtuneesta.
Seuraavassa muutama kokemus vainajahengen yhteydenotoista tässä tapauksessa. Kaikkea tapahtuneeseen liittyvää en voi kuitenkaan julkisesti sanoa mutta tässä pieni info.
Poika katosi 12.11.2022. Jo hyvin pian siitä eli 3.12.2022 olin Ekku Mattilan kanssa kyseisellä sillalla ja meillä silloin jo selvyys asioista mitä on tapahtunut ja että täältä ruumis löytyy. Asia oli selvä. (Muita yksityiskohtia en kerro katoamiseen liittyen.) Kun etenimme sillalle autolla 3.12 niin jokunen kilometri ennen siltaa minulta lähti taju ja aina kun heräsin siitä niin psykoosi päälle. Vuorotellen tätä useita minuutteja. Yritin olla omassa voimassani ja ”hakkasin” itteäni hereille mutta kun sain vähänkin tajua niin psykoosi välittömästi. Tämä oli äärimmäisen raskas kokemus hallita. Ekku seurasi tilannetta kokoajan vierestä kuskin paikalta. Kun pääsimme sillalle niin menin tietynlaiseen ”transsi” tilaan enkä kommunikoinut Ekun kanssa mitään. Ekku sanoi minut 100 pros. tuntien että olen aina skarppina hänen kanssa ja vastaan aina heti kun hän kysyy jotakin mutta nyt olin ikäänkuin eri ihminen. Hiljaa puhumatta mitään ja kalpea. Tästä ”tajunnan menetys/psykoosi” tilanteesta kesti yli kaksi viikkoa palautua normaaliksi. Vaikea juttu ja sitä ei voi tarpeeksi vaikuttavasti kertoa miten järkyttävää se oli. Ekku sanoi että tämä on erittäin hyvän meedion merkki. Pitää olla valtavan hyvä psyyke ja lisäksi hyvä hallinta henkitason asioiden kanssa että pärjää näissä tilanteissa. Kotimatkalla ajettuamme Lapualta pois, Ekku taputti mua kädelle ja sanoi ”Oot sä piruvie kova likka.” Näitä sanoja en unohda koskaan.
4.7 ollessani Ekku Mattilan kanssa paikanpäällä niin henkivainaja kävi estämässä meitä ”älkää jättäkö minua tänne” kun olimme lähdössä pois. Istuimme autossa kun linnut alkoi sekoilla auton ympärillä. Lentelivät ihan kummasti ja autoa päin. Pian sen jälkeen henkivainaja alkoi hiuksiani kiskomaan repi aika rajustikin sekä myös minun korvakoruni revittiin korvasta irti, Ekku seurasi vierestä. Siinä oltuamme kun olimme aikeissa käynnistää auton niin auto alkoi sekoilla ja Ekku piti sitä auto asiantuntijana merkillisenä. Joka valo vilkkui ja piippasi ja auto ei liikkunut mihinkään päin. Auto ei vain hievahtanutkaan. Aloin melkein itkemään sitä että en pysty lähtemään täältä ja jättämään kadonnutta tänne. Suru oli vaikea. Olimme hetken rauhassa ja kokeilimme autoa uudelleen ja lopulta pääsimme lähtemään. Ajoimme muutaman metrin kunnes takapenkillä alkoi haisemaan mädänneen ruumiin haju. Vainaja tuli kyytiin autoomme vielä ilmaisemaan itseään. Tätä surin pitkään ja olisin voinut jäädä sinne sen tunteen vallassa. Toisen hätä vaikutti niin että minun oli hyvin vaikea lähteä pois.
9.7 alkaen olimme naaraamassa jokea useita päiviä. Toimittaja Helsingistä Hannu Ranta oli mukanamme kahtena päivänä. Todella suuri kiitos Hannulle. Yhtenä päivänä oli mukanamme Juho ja Mervi käytännön apuna naarauksessa. Suuret kiitokset heille avusta. Kiitos myös Jarille veneen lainasta että pääsimme vesille.
9.7-10.7 välisenä yönä vainajahenki tuli taas ilmoittamaan minulle hädästään keskellä yötä. Se taas oli vaikea tunne käsitellä (vaikka ei niin paha kuin 3.12 tapahtunut) ja sitä kesti monta tuntia. Koin suurta pelkoa ja vaikeaa oloa. Myös samana yönä Ekku oli herännyt täysin samaan aikaan ja saanut omia tuntemuksia. Tästä en sen enempää avaa.
Tässä nyt pieni pala kokemuksia ja tietoa työstä. Kuten moni tietää, en vastaile mihinkään kysymyksiin muutakuin omaisille. Turha kysellä. Haluan rauhaa työhön ja ennenkaikkea mikä tärkein niin rauhaa vainajaa kohtaan. Ja kaikki valheellinen spekulointi ja turha asiaan puuttuminen häiritsee todella paljon henkivainajan ”olemusta”. Ja mikä kauheinta, olen tässä 10 kk matkalla saanut tuttavilta jokusen videon katsottavaksi sekopäisten leikkimeedioiden mielikuvitus näyistä asiaan liittyen ja pidän sitä todella törkeänä. Sellaisesta häpäisystä henkivainajaa ja omaisia kohtaan olisi paikallaan leima törkeästä kunnian ja rauhan loukkaamisesta kertakaikkiaan. Tekisi mieli sanoa todella rumasti tähän mutta toistaiseksi pysyn hiljaa. Jatkossa tulen näistä sanomaan.
Tässä vielä muutama sana sillä haluan sydämestäni kiittää ihmisiä ja läheisiäni jotka ovat olleet tuki ja kannustus tässä työssä. Te olette antaneet voimaa jaksaa, sillä tämä ei ole mukava eikä helppo työ. Suuri kiitos myös nyt tulleista kauniista viesteistä mitä olen saanut. Kaikista suurin kiitos kuuluu mentorilleni Ekku Mattilalle jonka kanssa saan jakaa tätä työtä ja joka ohjaa ja opastaa valtavalla ammattitaidollaan ja suurella sydämellään minua tässä työssä. Hän on erinomaisen taitava selvänäkijä, meedio ja parantaja. Kiitos Ekku, the best mentor. Tästä kohti seuraavaa tapausta…
Henkitasoa syvästi kunnioittaen Arja M Myllymäki alias Pinja Inanna