Tarvitseeko menneitä elämiä tietää?

 

Lähes jokaisella on menneitä elämiä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. On tarkoitus että niitä ei muista ja tähän on useitakin syitä miksi näin on hyvä. Yksi syy on se että jos ne hyvin muistaisi, ei keskittyminen olisi painokkaasti tässä elämässä. Ei niitä turhaan kutsuta menneiksi elämiksi.

Jos joku näkijä kertoo sinulle menneitä elämiä, se ei ole olennaista vaan se mitä itse muistat. On oikeastaan turhaa saada tietää esimerkiksi että olet ollut kuningas ja myrkyttänyt vaimosi jollet itse tunnista ja tiedosta sitä. Eikä silläkään ole väliä lopulta jos saat tietää esimerkiksi sitä että olet ollut faarao. Tärkeää on saada tietoa menneestä silloin kun siihen on hyvä syy kuten esimerkiksi jokin vaikea asia joka toistuu tässä elämässä eikä siihen löydy järkevää selitystä. Silloin on mahdollisesti hyvä tietää mistä asia johtuu. Toki se ei poista vastuuta ja työtä asian käsittelystä vaan se on joka tapauksessa suurella todennäköisyydellä sielun kasvun paikka eli oppiläksy koska se toistuu tässä elämässä. On syy miksi se on tullut uudelleen eteesi, harvoissa tapauksissa poistuu napista painamalla.

Minulle tämä aihe on tuttu koska olen asian parissa ollut yli 30 vuotta. Muistin ja näin hyvin menneitä elämiä lapsena. Tunnistin että ne on mennyttä mutta toisinaan koin niitä hyvin vahvasti ja se ei ollut hyvä sillä se vei keskittymistä pois tästä elämästä ja se ei ole tarkoitus. Menneillä on suuri merkitys, se on totta ja tietyissä asiayhteyksissä merkittävä tieto. Mutta pääosin muuten vain tiedoksi saatavat menneet elämät on ja saa olla unholassa. Lähinnä tieto niistä on vain tieto ja turha sellainen jollet itse yhdistä sitä selkeästi elämääsi ja sekään ei aina ole merkityksellistä jollei siinä ole vaikeaa opin paikkaa joka ei selity tämän elämän asioilla kuten kuristumisen pelko joka haittaa elämää hallitsevasti. Toki uskon että lähes jokainen pelkää kuristumista muutenkin mutta silloin jos se on todella pitkään ja voimakkaasti mielessä ja peloissasi on asia eri. Jos kuulet että olet kuristunut aiemmassa elämässäsi ja et ole tätä tietoa ennemmin tiedostanut asiaa on luonnollista että ikävä tunne herää siihen koska kuka lähes tahansa kokisi inhottavaa oloa sellaisesta saamastaan tiedosta. Voi myös alkaa kuvitella että se on totta vaikka ei olisi (jos saamansa tieto onkin väärä). Monella meistä on myös sellaisia elämiä että on raadollisesti tappanut toisen/toisia joten olisiko sitä mukava tietää tähän elämään. Epäilen. Ajatusenergia keskittyisi liiaksi siihen ja mieli alkaa helposti jo kuvitella kaikenlaista siihen liittyvää. Tämä edellä mainittu esimerkki on hyvä tieto ainoastaan silloin jos esimerkiksi sinulla on voimakas halu tappaa joku etkä ymmärrä miksi. Silloin tämä ikävä tieto luo ymmärrystä mutta ei useinkaan vapauta asian käsittelyä.

On myös mahdollista että olet menneessä ollut esimerkiksi maankuulu selvänäkijä, se ei tarkoita että tässä elämässä olisit tai että kyky välttämättä seuraisi millään tavalla tähän elämään. Jos meillä olisi tiedot ja kyvyt menneistä, olisimme yli-ihmisiä eikä meidän tarvisi syntyä tänne välttämättä. On totta että jokin kyky voi seurata enemmän tai vähemmän tähän elämään mutta monesti ei. Jos olet menneessä ollut esimerkiksi erittäin hyvä lääkäri, on ollut silloin niin ja nyt on toisin ja ihan syystä uudet jutut ja asiat koska uusi sielun sopimus ja omat uudet jutut koettavana.

Tärkein asia myös mainitakseni on hyvä ymmärtää että oma luulo, kuvitelma (tai psykoosi) ei aina ole sama kuin totuus. Näitä asioita paljon kaivellaan ikään kuin turhaa ja sitten luullaan monenlaista. Psykoosi on myös todellinen sairaus. Sanon tämän siksi kun osa neuvoo toisia että psykoosi johtuu siitä että jokin mennyt elämä on aktivoitunut liian nopeasti ihmisessä. Toki tämäkin mahdollista ja sitä paremmalla syyllä ei ole hyvä tietää kaikkea. Mutta on myös mahdollisuus että tämä em. psykoosi on todellinen mielen sairaus joka tarvitsee alan ammattilaisten hoitoa. Keskity siis vain ihan rauhassa tähän elämään, eikö siinäkin ole jo tarpeeksi hommaa?

Toki jos saamansa tiedon menneestä (jos sitä ei tunnista) osaa käsitellä/suhtautua siihen neutraalisti ja takertumatta siihen niin mikäs siinä, asia ok.