Fyysinen kärsimys ja rajoitteet läpi elämän
Olen 2,5-vuotiaana saanut ensimmäisen diagnoosin vakavasta sairaudesta joka oli hyvin kivulias.
Olen ikäni sairastanut, en oikeastaan tiedä millainen on olla terve tai normaali. Mutta nämä terveydelliset haasteet ovat kuuluneet sielunpolkuuni tässä elämässä siitä syystä että olen halunnut lisätä valon määrää sielussani, ottaa haasteita elämääni oppimismahdollisuutena sekä myös kasvaa mahdollisimman hyväksi ja kokeneeksi auttajaksi. Olla vertaistukena muille kuin myös se että opin tuntemaan parantajana miltä mikäkin kipu tuntuu.
Matka auttajaksi ei ole helppo.
Olen kokenut elämässä paljon ja mm sairaudet on ollut yksi pykälä niistä aiheista.
En koskaan ole osannut jäädä sairauksieni varjoon, oikeastaan salasin kivut ja vaivat noin 27-vuotiaaksi asti kun yläkerrasta tehtiin pakkotilanne missä joudun opetella armollisuutta itseäni kohtaan ja myöntämään ettei jokin asia onnistu. Minulle se oli kova paikka silloin koska olin aina pyrkinyt olla kova ja hyvä. Nykyään tajuan että juurihan ne sairaudet ja vaikeudet tekevät minusta henkisesti vahvan eikä heikkoa tai huonoa mitä olin aina ajatellut. Koen että olen kaikkien sairastamisten ja kipujen keskellä rikas, viisaampi ja voimakas.
Olin vuosi sitten erittäin suositulla nikamakäsittelijällä, jolla käy ympäri maakuntaa asiakkaita. Tämä mies tutki nilkoista lähtien ihan koko kehoni ja ihmetteli että olenko ollut jossain tosi pahassa onnettomuudessa sillä koko kehoni on kuulemma ihan runnottu. Hän myös teki kehooni erinäisiä liikkeitä painellen ja kyseli että sattuuko, vastasin ”ei satu yhtään, pieni nipistys tuntuu”. Hän totesi ihmeissään ”näistä otteista iso ja raavas mieskin pomppaa huutaen ylös”. Jäsenkorjaaja ihmetteli ja hän vain totesi että ”sinä olet ollut pitkässä jonossa kun kipukynnyksiä on jaettu”.
Toivon että näistäkin menneisyyden koettelemuksista on joskus hyötyä muille miten voin osoittaa millä löytää valon sydämeen kaikesta huolimatta. Mikään kun ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys.
Kuvassa minä ja edesmennyt isäni sairaalassa jossa olen viettänyt paljon aikaa.
”Fyysisten vammojen kanssa eläminen kiihdyttää sielun kehitystä” Michael Newton
